Finnish Bible (1938)

Job 16

Job

Return to Index

Chapter 17

1

 

  "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.  

 

 


2

 

  Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.  

 

 


3

 

  Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?  

 

 


4

 

  Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.  

 

 


5

 

  Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.  

 

 


6

 

  Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.  

 

 


7

 

  Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.  

 

 


8

 

  Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.  

 

 


9

 

  Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.  

 

 


10

 

  Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.  

 

 


11

 

  Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.  

 

 


12

 

  Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.  

 

 


13

 

  Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,  

 

 


14

 

  minä sanon haudalle: `Sinä olet isäni`, ja madoille: `Äitini ja sisareni`.  

 

 


15

 

  Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?  

 

 


16

 

  Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."  

 

 


Job 18

 

 

 

 

HTMLBible Software - Public Domain Software by johnhurt.com

 


Other Items are Available At These Sites: